Tämän artikkelin taustalla on tanssikoulumme yksi kantavista voimista, korvaamaton apumme ja tukemme Elisa Ahonen. Elisa haluaa jakaa kanssasi tarinan siitä, miten hän on selvinnyt oman elämänsä isoista karikoista sen avulla, että on uskaltautunut lähteä lavoille ja paritanssikursseille tanssimaan. Paikkaan, jossa kukaan ei tunne ja tiedä taustaa, mutta jossa keho ja mieli saavat kaipaamaansa hyväksyntää.

Tämän luettuasi ymmärrät ehkä miksi Elisa rakastaa tanssia sen kaikissa muodoissa, rakastaa tanssinopettamista ja haluaa jakaa tanssin tuomaa hyvää oloa meille jokaiselle. Elisa toivoo, että tämä tarina kenties tavoittaa sinut jolla on haasteita oman elämänsä kanssa ja luo sinulle uskoa siitä, että niistä voi selvitä ja että tanssiminen on yksi iso apu selviytymisessä.

Paritanssin parantava voima

”Olen Elisa, 38-vuotias äiti ja tanssinopettaja. Tanssi on itselleni keino käsitellä asioita. Niin on varmasti monelle muullekin, luultavasti jokaiselle joka on pidempään ollut tanssin parissa. Mutta kuinka monesta eri näkökulmasta tätä asiaa voikaan ja ennen kaikkea kuinka monesta näkökulmasta tanssin vaikutusta pitäisi tarkastella.”(Elisa)

Sinulla on oikeus olla rikki ja sinulla on oikeus tulla takaisin ehjäksi. 

Elisan terapeutti

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tämä iskostettiin mieleen jo Elisan sosionomiopintojen aikana ja opintojen loppuvaiheessa asiasta mainitseminen alkoi tuntua jo vitsiltä, niin paljon siitä puhuttiin. Mutta nyt kun aikaa on mennyt ja elämä on heitellyt Elisa pystyy ymmärtämään kuinka totta tuo onkaan. 

”Mens sana in corpore sano” eli terve mieli terveessä ruumiissa on niin totta. Mikäli keho voi huonosti se välittyy mieleen ja kun mieli alkaa voida huonosti, keho voi entistä huonommin ja pian ollaankin melkoisessa oravanpyörässä. Näin kävi Elisalle.

paritanssi parantaa

Tarina nuoresta Elisasta

”Kerron sinulle nuoren naisen tarinan. Tarinan naisesta, joka vasta aikuisena alkaa ymmärtää tuon sanaparin suurimman merkityksen. Nainen rakastuu, tekee sen päätä pahkaa ja ihan joka ikistä soluaan myöten. Hän tuntee huumaavaa onnen tunnetta ja on varma, että kaikki on juuri niinkuin pitää. Luottaa täysin siihen, että toinen on valmis tekemään kaiken hänen vuokseen.” (Elisa)

Mikä huumaava tunne, tätä se oikea rakkaus on!!

Elisan ajatuksia

Mutta asiat eivät aina ole sitä miltä ne ensin näyttävät. Kolikolla voi olla myös toinen puoli: joskus lähisuhdeväkivalta sen kaikissa muodoissa lyö päin näköä, näin kävi tuossa suhteessa.  Elisa eli tarinan nuori nainen menee rikki, vaikka ei sitä kenellekään näytä, hän ei halua näyttää sisimpäänsä kenellekään, koska häpeä on niin valtava. Asia on parempi pitää piilossa ja niinpä se piiloutuu myös Elisalta itseltään.

Ihmismieli sulkee asiat pois, suojelumekanismit toimivat tiedostamattamme ja ovat tehokkaita. Elisan tapauksessa meni reilusti yli 10 vuotta meni niin että asiaa ei yksinkertaisesti ollut olemassa, mieli ei tunnistanut sitä. Oli omituisia pieniä välähdyksiä, omituisia tunneraktioita omituisen tuntuisiin asioihin, mutta mieli piti syyt piilossa. Elisa haki apua ja sai hoitoi oireisiin, ei alkuperäiseen ongelmaan. 

Kun on mennyt niin rikki että pahan olon syytä ei itsekään tunnista, ei sitä luonnollisesti voi lähipiirikään tunnistaa. Heille näyttäytyy ihminen, jolla on näennäisesti kaikki hyvin eli apua voi olla vaikea antaa. Ja sitä on vaikea pyytää, kun ei oikein itsekään tiedä minkälaista apua tarvitsisi. Myös ammattilaisten kanssa voi kestää pitkän tovin ennenkuin aletaan päästä käsiksi ytimeen eli alkuperäiseen syyhyn oireiden taustalla.

Paritanssi toi apua ilman terapiaa

”Kun trauma oli tapahtunut ja olin näennäisesti päässyt siitä pois, halusin paeta kaikkea. Lähdin tanssimaan, lavoille ihmisten keskelle, paikkoihin joissa kukaan ei tuntenut minua. Kukaan ei tiennyt mistä tulen eikä kukaan voisi kysyä mitä on tapahtunut.”(Elisa)

Lavatanssikulttuurin yksi olennainen osa on se, että sinne saa tulla juuri sellaisena kuin on ilman että kukaan kyselee. Tutustut uusiin ihmisiin ja saat tanssin kautta hyväksyvää kosketusta, kehosi nauttii liikkumisesta ja yhteisestä sykkeestä parin kanssa, mielesi rentoutuu ja vapautuu. Tanssinhuumassa kukaan ei kysy mistä tulet ja mihin olet menossa, on olemassa vain tämä hetki.

Miten vapauttava tunne. Voin vain olla ja tanssia!

Elisan ajatuksia

Uusi elämä

”Osasin onneksi lähteä suhteesta ennenkuin oli liian myöhäistä ja onneksi tukenani oli oma lähipiirini. Muutin toiselle paikkakunnalle ja löysin uuden suhteen, miehen jonka kanssa perustimme perheen ja elimme kiireisiä lapsiperheen ruuhkavuosia hyvän arjen keskellä.”(Elisa)

Välillä oli menneisyydestä johtuvia omituisia ongelmia, omituisia reaktioita ja omituista kipuilua itsensä kanssa.  Elisa hakee näihin apua, mutta edelleen hoidetaan oireita alkuperäisen ongelman sijaan. Kukaan ympärillä ei tiennyt, ei nähnyt eikä tietenkään voinutkaan nähdä tai ymmärtää koska kaikki oli edelleen piilossa Elisan mielen syövereissä. Samalla kaikki oli vahvasti olemassa Elisan kehossa joka oireili monella eri tavalla. Elisa ei ole enää nuori, mutta hänen kehonsa on kantanut valtavan määrän menneisyyden taakkaa mukanaan ja oireillut sen vuoksi vuosien ajan

Elämän iloa etsimässä yhdessä Elisan kanssa.

Tanssiminen ja tanssinopettaminen ovat omaa terapiaa

”Jossain kohtaa kun mieleni oli valmis, kaikki oli uudelleen edessä. Onneksi oli tukiverkko, onneksi oli ammattilaiset. Aloin hiljalleen tajuta, mitä kaikkea mieleni on sulkenut. Miten hienosti aivoni ovatkaan toimineet, jotta olen voinut korjaantua pikkuhiljaa. Ja nyt. Mieli oli valmis, elämäntilanne oli valmis, tukiverkko oli valmis. Kaikki vyöryy yli. Aloin ymmärtää: Mieli oli rikki, mutta niin oli myös kehoni tavalla jota kukaan ei nähnyt ulospäin.Tätä ei ole voinut kipsata tai hoitaa ulkoapäin, tämä täytyy hoitaa sisältä.”(Elisa)

Elisa käy tansseissa ja saa olla ihmisten parissa ja tuntea kosketuksen, sellaisen normaalin kosketuksen. Kosketuksen joka ei ehkä merkitse yhtään mitään, joka on ”vain paritanssia”. Hän tottuu siihen ja se tuntuu hyvälle. Elisa oppii uusia lajeja, saa palautetta tanssista, se tuntuu mukavalle.

”Osaan ja kelpaan. Ja saan olla täysin anonyymi. Tässä on hyvä olla tämän hetken ajan.”

Elisan ajatuksia

Elisa alkaa opiskella sosionomiaa ja ala tuntuu sopivalta. Ei ehkä ihan se ”the one and only” juttu, mutta ihan kiva. Valmistumisen jälkeen hän pääsee TanssinTahdille töihin ja saa alkaa kehittää tanssijuutta sekä opettajuutta. Hän pääsee kiinni tanssiin uutta kautta, uudenlaista reittiä pitkin ja oppii jakamaan asioita myös muille.

”Huomaan, että osaan suhtautua oppilaisiin luonnollisesti, empaattisesti ja ymmärtävästi. Itseeni en. Oma kehokuvani on suurin oppimisen esteeni. Taitoja on, mutta kehon kokemus on tosi väärä koko ajan. Haen vastauksia kollegoilta, haen niitä omilta opettajilta ja haen niitä treenisalilta. Muokaan kehoani, tiputan painoa, yritän löytää hyvän fiiliksen keinolla millä hyvänsä.”(Elisa)

TAIDOT KASVAA JA KARTTUU. OPETTAMINEN ON ENEMMÄN JA ENEMMÄN TURVAPAIKKA.

paritanssi parantaa

Miksi? Koska tanssi on turvapaikka ja töissä tanssiopettajana Elisa saa olla turvassa ja antaa mielen levätä. Oppilaiden edessä hän on aina riittävästi, osaa opettaa ja tanssia edes vähän enemmän kuin oppilaat. Hän kelpaa ja riittää, taas on hetken aikaa hyvä olla. Mutta sitten kehittyminen tanssijana hidastuu. Osaksi siksi, että opetukset vievät aikaa omalta treeniltä, jälkikäteen ajateltuna eniten siksi että mikään mitä Elisa on tehnyt ei auta kehon tuntemuksiin, koska mielen on vielä rikki. Viimein Elisa hakee apua ja pyytää pidempikestoista terapiasuhdetta.

Vuosia kestävän terapian jälkeen

”Kun avaan terapeutin oven viimeisen kerran, hän kysyy minkälaiseen elämään olen nyt astumassa. Vastaan: ”Minun elämään.” Olin kuullut tarvittavat sanat sekä häneltä että itseltäni. Terapeutti oli vahvistanut ajatukseni siitä, että minua on kohdeltu väärin, että olin rikki ja minulla on mahdollisuus kasvaa kokonaiseksi. Tuon jälkeen alkoi suurin kasvuni tanssijana, opettajana ja ihmisenä. Minut tuntevat tietävät suosikki lauseekseni ”Oma mieli on pahin vastus”. Kuinka totta tuo onkaan. Kun vihdoin päästin irti traumasta ja sen tuomasta häpeästä, kritiikistä ja surusta sain välineitä olla ehjä, hyvä ja riittävä. Sain välineitä uskoa tuohon todella.”(Elisa)

Mitä traumasta irti päästäminen teki Elisan tanssille? Tanssi hyppäsi melkoisen loikan eteenpäin. Elisa totesi että hänen kehonsa on hyvä, se on kaunis ja se on täydellinen koska se on hänen kehonsa. Arvostettu pitkän linjan tanssinopettaja sanoitti yksityistunnilla asiaa Elisalle: ”Sinulla on kaunis sisäinen rytmi”. Niin on, meillä kaikilla on.

”Tällä hetkellä ymmärrän selvästi minkälaisen matkan olen kulkenut, mikä on ollut minun polkuni. Olen tanssinut läpi elämäni myrskyt ja karikot, tanssi on ollut mukani koko matkan ajan. Jokaisen myrskyn vähän eri näkökulmasta ja eri tavalla, mutta tanssi sen eri muodoissa on kuitenkin aina tarjonnut eheytymiselle alustan. Turvapaikkani on tanssisali, olen siellä tanssijana, opettajana / vertaisena / toipilaana / voimaantuneena /tanssioppilaana. Elämän oppilaana.”(Elisa)

Meillä kaikilla on keho ja meillä on mieli ja välillä ne tarvitsevat vahvistusta, Elisalle vahvistuksena toimii tanssi. Hän toivoo vilpittömästi että jokaiselle rikkimenneelle naiselle ja miehelle löytyy jokin keino jossa sekä mieli että keho pääsevät turvalliseen ympäristöön, saavat voimaa, paranevat ja loppujen lopuksi voivat hyvin.

Missä nyt ollaan?

”Nyt ollaan tilanteessa, jossa mieltäni ja kehoani haastetaan positiivisella tavalla isosti. Täydennän tanssinopettajan ammattitaitoani tekemällä monimuototutkintoa Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksessa, asia joka on ollut suurin aikuisiän haaveeni. Se on ihanaa, mutta samalla pelottavaa, koska koko ajan joudun olemaan tekemisissä kehollisen palautteen kanssa. Nyt pystyn kuitenkin löytämään keinoja käsitellä palautetta, minulla on työkaluja ottaa asioita vastaan ja prosessoida niitä. Tämän myötä tapahtuu myös isoa oppimista.”(Elisa)

Elisalle mikään asia aiemmin elämässä ei ole antanut niin paljon voimaa mielelle kuin saada kokemus siitä että keho pystyy! Kolme viikkoa sitten Elisa oppi seisomaan käsillään. Tai uskalsi viimein tehdä sen. Sen jälkeen tuli taas kerran fiilis, että pystyy ihan mihin vaan. 

”Olen päässyt tilanteeseen jossa sanon päivittäin peilille ääneen: Olet upea, olet taitava, kehosi on upea – ja arvatkaapa mitä. Uskon joka sanan, todella uskon. Ja se näkyy. Tämä ei ole ylpeyttä, tämä on hyvää oloa!”

Elisan ajatuksia

Elisa Ahonen
Mikäli sinulla on kysyttävää artikkelista, älä epäröi ottaa yhteyttä: elisa@tanssintahti.com

”Keho on tanssijan instrumentti, jos se ei ole kunnossa ovat vaikutukset suuret.”

Älä missaa TanssiOnline- uutisia!

Tervetuloa kuulemaan ensimmäisenä TanssiOnline-uutiset!

 

Olet onnistuneesti liittyny jäsenkirjeeseen.