Tanssiharrastus erityislapsille on meille TanssinTahdilla sydämen asia. Tanssi kuuluu kaikille. Tämä kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta meille TanssinTahdilla se on lupaus, josta haluamme pitää kiinni.
Usein lasten erilaiset diagnoosit voivat olla vanhemmille este antaa lapsen osallistua toimintaan. Saatetaan ajatella, että tietyn diagnoosin vuoksi lapsi häiritsee ryhmän toimintaa tai ettei ryhmässä ole tilaa erityisyyksille. Toisinaan lapsi ilmoitetaan mukaan kertomatta lainkaan diagnoosista opettajalle.
Tässä artikkelissa käsittelemme esimerkkejä oppilaista, jotka voivat toimia ryhmässä ilman omaa aikuista. Pienten lasten ryhmiin voidaan joissakin tapauksissa ottaa myös oma avustaja mukaan, mutta se riippuu monesta asiasta. Olethan kuitenkin rohkeasti yhteydessä meihin, jos lapsesi haluaisi harrastaa tanssia, mutta tarvitsee tunnille mukaansa oman aikuisen.
Lasten diagnoosit eivät pelota meitä
Meille on tärkeää, että tanssikoulun väki, vähintäänkin ryhmän oma opettaja, tietää lapsen diagnoosista. Se helpottaa suunnattomasti tulevaa kautta ja auttaa meitä tukemaan lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Opettajamme ja henkilökuntamme ovat koulutettuja tanssikasvatuksen ammattilaisia, ja heitä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Asioista voi siis puhua avoimesti ja turvallisesti.
Erityispiirteitä diagnosoidaan tänä päivänä paljon enemmän kuin aiemmin, ja koulutetut opettajat saavat jatkuvasti lisää tietoa siitä, miten opetusta voidaan eriyttää ja miten erilaiset oppijat voidaan ottaa huomioon. Näin esimerkiksi ADHD- tai autismin kirjon piirteitä omaava lapsi ei saa “huonosti käyttäytyvän” leimaa. Nämä ominaisuudet ovat osa sitä, mikä tekee lapsesta ainutlaatuisen ja tärkeän.
Miksi diagnoosin kertominen auttaa lasta?
Lasten diagnoosit voivat olla fyysisiä tai nepsy-piirteisiin liittyviä, ja oireiden asteet vaihtelevat paljon. Joissakin diagnooseissa lapsella on lääkitys, joissakin ei.
Usein vanhemmat kertovat meille helpoiten esimerkiksi diabeteksesta tai epilepsiasta – niissä avun pitää olla heti saatavilla, jos oireet puhkeavat tunnin aikana. On tärkeää mainita myös esimerkiksi reuma tai muu tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä sairaus, joka vaikuttaa lapsen fyysiseen suoriutumiseen. Kun opettaja tietää diagnoosista, hän voi tarjota vaihtoehtoisia tapoja tehdä harjoituksia ja osaa suhtautua ymmärtävästi, jos lapsen keho ei aina toimi samalla tavalla.
Osaamista ja ymmärrystä erilaisista oppijoista
TanssinTahdin toinen yrittäjä, Elisa Ahonen, on aiemmalta ammatiltaan luoviin aloihin suuntautunut sosionomi (AMK). Hän on tehnyt paljon töitä erityislasten kanssa.
Elisa toteutti yhdessä Sastamalan ryhmien opettajan Anniina Koivuniemen kanssa opinnäytetyön, jossa käsiteltiin viiden erilaisen oppijan tapausesimerkkejä TanssinTahdin tunneilta. Kaikilla lapsilla ei ollut todettua diagnoosia, mutta jokaisella oli oma tapansa oppia. Näiden yksilöllisten oppimistyylien ymmärtäminen auttoi opettajaa tukemaan jokaista lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Käythän tutustumassa näihin viiteen erilaiseen oppijaan: https://www.theseus.fi/handle/10024/783997
4 esimerkkiä, joissa diagnoosin kertominen auttaa
1. Severi Sikinsokin
Severi on ihanan energinen ja valloittava, mutta NIIN sikinsokin! Ohjeet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, harjoitteissa hän on usein menossa eri suuntaan kuin muut ja ympärille saattaa syntyä pientä sekasortoa. Severiä pidetään helposti villiviikarina ja “riiviönä”, ja hän saa tunnilla paljon huomautuksia käytöksestään.
- Kun opettaja saa tietää, että Severillä on diagnosoitu laaja-alainen hahmotushäiriö, hän pystyy huomioimaan sen käytännön tilanteissa.
- Opettaja voi sijoittautua suoraan oppilaan eteen tai rinnalle ja tehdä harjoiteltavaa asiaa yhdessä hänen kanssaan.
- Opettaja voi myös ohjata lempeästi kosketuksella, esimerkiksi käsi kädessä tai olkapäästä tukien.
- Kun vanhempi kertoo rohkeasti lapsen tilanteesta, opettaja pystyy ymmärtämään toimintaa ja hyödyntämään keinoja, jotka ovat jo toimineet kotona, koulussa tai muissa harrastuksissa.
2. Raisa Reumaatikko
Raisalla on todettu lapsuusiän reuma ja hänen kuntonsa vaihtelee viikoittain. Välillä liikkuminen sujuu hyvin, välillä pienetkin liikkeet voivat tuntua haastavilta.
Jos opettaja ei tiedä Raisan diagnoosista, hän voi helposti tulkita tämän “laiskaksi” tai motivoitumattomaksi, vaikka taustalla onkin kehollinen syy.
- Opettaja voi eriyttää opetusta ja mukauttaa harjoitteita Raisalle sopiviksi – esimerkiksi antaa vaihtoehtoisia liikkeitä tai kevyempiä suoritustapoja niille päiville, kun keho ei jaksa täysillä.
- Kun vanhempi kertoo avoimesti sairaudesta, opettaja pystyy ymmärtämään, että näkyvä “haluttomuus” ei ole asennekysymys vaan osa lapsen sairauden vaikutuksia. Tämä auttaa säilyttämään lapsen motivaation ja onnistumisen tunteen.
3. Kaisa Kierroksillakävijä
Kaisalla on diagnosoitu nepsy-piirteitä ja käytössä on lääkitys, joka pääosin pitää kierrokset sopivalla tasolla. Joskus kuitenkin käy niin, että ennen tuntia tapahtunut jännittävä asia, päivän tapahtumat tai odotus nostavat virittyneisyyttä niin, että keskittyminen tunnilla on haastavaa.
- Opettaja voi antaa hieman “siimaa” – eli ei välttämättä vaadi täydellistä paikallaoloa tai hiljaisuutta jokaisessa hetkessä, jos se tuntuu mahdottomalta.
- Hän voi myös sijoittua lähelle lasta ja rauhallisella läsnäololla, äänensävyllä tai lempeällä kosketuksella auttaa kierrosten laskemisessa.
- Vanhemman rooli on jälleen tärkeä: avoin keskustelu lapsen erityispiirteistä auttaa opettajaa ymmärtämään tilannetta ja yhdessä voidaan sopia konkreettisista toimintamalleista, jotka tukevat onnistumisia tunnilla.
4. Daniel Downlapsi
Danielilla on Downin syndrooma. Hän on ulospäin suuntautunut, hersyvä ja vauhdikas, ja tuo tunnille aina iloisen energian. Hänellä on valtava into oppia ja halu “tehdä oikein”, mikä tekee hänestä sitoutuneen ja motivoituneen tanssijan. Toisinaan haasteita tulee sekä fyysisten rajoitteiden että sosiaalisten taitojen eroavaisuuksien vuoksi, esimerkiksi uusien liikkeiden motorinen hallinta tai vuorovaikutustilanteet voivat vaatia opettajalta enemmän tukea ja aikaa.
- Opettajan on tärkeä tunnistaa Danielin todellinen kehitystaso – se, mitä on realistista odottaa ja missä asioissa tarvitaan pidempää oppimisaikaa. Näin tanssitunnin sisältöä voidaan eriyttää juuri hänelle sopivaksi ja antaa aikaa toistolle, oppimiselle ja oivaltamiselle.
- Ammattitaitoinen opettaja pystyy soveltamaan harjoitteita niin, että lapsi pääsee kokemaan onnistumisen tunnetta ja kehittymään omaan tahtiin.
- Avoin ja luottamuksellinen keskustelu vanhemman kanssa auttaa opettajaa ymmärtämään lasta kokonaisvaltaisesti – näin voidaan yhdessä pohtia, miten sosiaaliset tilanteet ja ryhmässä toimiminen sujuvat parhaiten ja millainen tuki auttaa Danielia onnistumaan.
Tanssi kuuluu kaikille
Nämä esimerkit kertovat, miksi pidämme diagnooseista ja erityispiirteistä avoimesti puhumista niin tärkeänä. Kun tieto kulkee, lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja opettaja voi rakentaa hänelle turvallisen ja innostavan oppimisympäristön.
Tavoitteemme on, että jokainen lapsi – diagnoosilla tai ilman – saa tanssitunnista parhaan mahdollisen kokemuksen. Meille tärkeintä on, että jokainen saa tanssia omana itsenään.
Vielä kerkeätte ilmoittautua mukaan syyskauden 2025 tanssitunneille!
Jos pohdit, sopiiko tanssiharrastus erityislapsellesi, ole rohkeasti yhteydessä. Suunnitellaan yhdessä, miten tanssista tulee juuri teidän perheelle sopiva ja iloa tuottava harrastus.
