Tämän viikonlopun TanssinTarina on Ilja Ala-Ketolan kertoma ja kosketti minua kovasti. Saman tyyppisiä tarinoita on varmaan paljon– haluaisin mutta en uskalla kun en osaa ja kun en uskalla enkä osaa en oikein enää tiedä onko haluakaan riittävästi.
Iljalle asia onneksi selvisi ja hän on nyt tulossa mukaan Länsi-Suomen opiston 3kk paritanssilinjalle tanssimaan ja imemään vaikutteita tanssista lähes 24/7. Toivotaan, että hänen tavoitteensa löytää rohkeampaa kehollista ilmaisua ja varmuutta olemiseensa toteutuu noiden kuukausien aikana.
Opiston paritanssilinjasta löydät tietoa tästä. Seuraava 3kk linja tanssitaan 1.2.-31.4.2021!
Tämä tarina on myös kiitos Sari Aaltoselle, joka on vuosien saatossa ”ottanut huomaansa” lukemattoman määrän alkeisoppilaita, joista on aistinut innostuksen kipinän ja joita hän on määrätietoisen lempeästi ohjannut tanssin maailmaan.
Sari on Tanssikoulu TanssiAallon yrittäjä ja yhdessä miehensä Jarin kanssa yksi merkittävimpiä opettajia lavatanssikentällä viimeisten 26 vuoden aikana.
Iljan tarina —Ilja Ala-Ketola
Lukioikäisenä minulla oli tapana varastaa äidiltäni ja isäpuoleltani yöllä tupakkaa ja punaviiniä. Laitoin sitten soimaan cd-levyltä vanhoja tangobiisejä, poltin tupakkaa, join viiniä ja haaveilin kaikista tulevista seikkailuista, joita elämässäni kohtaisin. Tuohon aikaan en vielä ajatellutkaan tanssitunneille lähtemistä, mutta tanssimusiikki ja erityisesti tango koskettivat minua.
Huikea muisto!
Kävin armeijan 2006-2007. Ennen armeijaan menemistä tajusin, että olen niin huonokuntoinen, että kuolen jos en tee asialle mitään. Innostuin kuntosalilla treenaamisesta ja ohjatuista liikuntaryhmistä. Kävin sekä ennen armeijaa että armeijan jälkeen BodyPump, BodyStep ym. tunneilla ja huomaamattani kehitin taitoani seurata toisen liikkeitä ja liikkua ohjaajan antaman mallin mukaan.
Tämä tausta oli äärimmäisen tärkeä, kun lopulta päädyin tanssitunneille
Vuonna 2013 syyskuussa muistan isoisäni 85-vuotissyntymäpäiviltä tilanteen, missä isoisäni Lasse ja hänen vaimonsa Tuija tanssivat foksia. Minua harmitti todella paljon se, että en voinut osallistua hauskanpitoon, kun en osannut mitään tanssia ollenkaan. Tämä oli itseasiassa se harmituksen tunne, joka sai minut lopulta hakeutumaan tanssitunneille.
Tanssi vei mennessään
Marraskuussa 2013 menin ensimmäisen kerran paritanssitunnille Oulun Walolle. Laji oli Bugg ja opettajana vierailevat opettajat: Kati ja Joonas Kainulainen. Innostus oli välitön ja sitä tuki se, että Sari otti minut tanssikoulun ”staffiin” eli ”purkkiin”. Hyvin pian pääsin myös tanssileireille töihin Valasrantaan ja Tangomarkkinoille. Tuohon aikaan opiskelin lähihoitajaksi ja taloudellinen tilanteeni oli tukala. Talkootyöllä ansaitut tunnit mahdollistivat aktiivisen harrastamisen, joka muuten olisi ollut mahdotonta.
Unelmien ja niiden toteuttamisen välinen kuilu on nimeltään rohkeus.
Unelma Onnellisuudesta
Uskallan, en uskalla, uskallan….
Tansseihin lähdin vasta puoli vuotta harjoiteltuani. Jännitin niin että vatsaani väänsi. Sama tietty pidättyväisyys on ollut osa luonnettani monissa muissa asioissa. Viime syksynä aloitin laulutunnit, mutta ensimmäisen kerran pystyin menemään karaokeen vasta parin kuukauden harjoittelun jälkeen.
Vuonna 2017 aloitin kisaamisen, silloisen parini ja naisystäväni kanssa. Kisoissa olen kisannut lähinnä tangoa, myös jiveä ja foksia. Sittemmin kokeilimme myös kisaamista toisen tanssijan kanssa. Menestys on ollut vaatimatonta. Saamassani palautteessa on toistunut sama teema: tanssini on liian varovaista ja hätäistä.
Dynamiikan vaihtelut puuttuvat.
Siltä se myös minun mielestäni näyttää. Ristiriita on siinä, ettei se siltä tunnu.
Toiveita ja unelmia
Unelmieni Ilja oppii ajan saatossa parempaa musiikin tulkintaa, rohkeampaa kehollista ilmaisua, jopa liioittelua. Hän kehittää musikaalisuuttaan sekä tunteen että musiikin teorian kautta. Hänestä kasvaa varmempi esiintyjä.
Vaikka kisaaminen on jäänyt, en ole jättänyt ajatusta tavoitteellisesta treenaamisesta, kunnon kisatreenaamisesta. Opettamisen harjoittelukin sopii minulle mainiosti osana tavoitteisiin pyrkimistä: itsevarmuuden, ilmaisun ja tulkinnan oppiminen. Lisäksi kaikki mikä kehittää ohjaamistaitojani tukee myös työtäni lähihoitajana
KIITOS ILJA IHANASTA TARINASTA! Aivan upeaa, että on haaveita ja unelmia ja vielä upeampaa on se, että jossain elämän vaiheessa lähtee rohkeasti niitä kohti. Onpa hienoa päästä kulkemaan yksi osa matkaa Iljan kanssa tulevana syksynä!
liisa@tanssintahti.com, 050-4431011