Tämän artikkelin on kirjoittanut aiemminkin TanssinTarinaa-blogissa vieraillut fysiikkavalmentaja Samuli Koivuniemi.

Tällä hetkellä Samuli toimii päätoimisena valmentajana tehden fysiikkavalmentajan työtä eri lajien harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Fysiikkavalmentajan työn avulla tuetaan ihmisen kokonaisvaltaista kehon hyvinvointia ja pyritään löytämään kehosta vahvuudet ja kehittämiskohdat sekä hakemaan kaikkeen, etenkin omaan lajiin liittyviin liikeratoihin luonnolliset ja terveyttä edistävät liikeradat. Lasten ja nuorten kohdalla tämä tarkoittaa hyvin pitkälti ennaltaehkäisevää työtä omalle lajille tyypillisten haasteiden kohdalla. 

Käy lukemassa Samulin aiemmat artikkelit: Lasten rasitusvammat -tulevaisuuden suuri uhka. Anna kehollesi mahdollisuus

Hyvä liikkuvuus –mitä hyötyä siitä on?

Tanssista ja sen fyysisestä suorituskyvystä puhuttaessa täytyy aina muistaa, että tanssilla on useita eri muotoja. Kaikkia tanssimuotoja yhdistävät kuitenkin tietyt ominaispiirteet, joiden varaan voi perustella erilaisia fyysisen suorituskyvyn lajivaatimuksia. Osa lajeista vaatii sinulta hyvää lihaskestävyyttä, jotta jaksat taloudellisesti suorittaa pidempikestoisen suorituksen, osassa korostuu hyppyjen ja ponnistusten mukana räjähtävä voimantuotto. Kaikkia näitä kuitenkin yhdistävät seuraava määritelmät, jotka Wikipediakin osaa meille kertoa:

”Tanssi on taide- ja urheilumuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain.”

”Tanssi voi olla sekä ennakolta määrättyjen askelkuvioiden noudattamista tai täysin improvisoitua liikkumista, usein musiikin tahtiin.”

Liike vaatii siis lihastyötä, jotta nivelet pääse liikkumaan mahdollisimman esteettömästi, on syytä pitää huolta lihasten voimantuoton lisäksi riittävistä liikelaajuuksista.

Kaikki tanssinmuodot sisältävät liikettä, liikkumista. Liike voi tapahtua erilaisten askelkuvioiden kautta tai muuten vartaloa käyttäen. Liikesuunnat ovat monipuolisia: liikettä tapahtuu käytännössä kaikkiin suuntiin ja useassa tasossa. 

Liike vaatii lihastyötä ja jotta nivelet pääsevät liikkumaan mahdollisimman esteettömästi, on syytä lihasten voimantuoton lisäksi pitää huolta riittävistä liikelaajuuksista. Näiden ollessa kunnossa lihakset pääsevät toimimaan mahdollisimman taloudellisesti, koska kudosten aiheuttama vastus on vähäisempi ja keho pääsee toimimaan hengittävämmin ja vapaammin.

Liikkuvuus on perusedellytys sille, että liikkeen laatu ja määrä ovat hyvät. Liikkuvuus luo edellytykset lajin suoritustekniikan oppimiselle. Mikäli liikkuvuus on huono, tanssija joutuu kompensoimaan sitä käyttämällä turhan paljon voimaa tai nopeutta tehdäkseen halutun liikkeen. Huono liikkuvuus aiheuttaa myös kehoon erilaisia rasitustiloja, koska nivelet eivät pääse toimimaan ergonomisesti.

Liikkuvuuteen vaikuttavia tekijöitä on todettu olevan ainakin perimä, ulkoiset olosuhteet, hormonaaliset ja hermostolliset tekijät ja myös ikä. 

Mitä liikkuvuus on?

Liikkuvuutta voidaan määritellä aktiivisen ja passiivisen liikkuvuuden kautta. Aktiivisella liikkuvuudella tarkoitetaan liikelaajuuksia, jotka on mahdollista saavuttaa omalla lihastyöllä, ilman apukeinoja. Se on liikettä, jonka pystymme tekemään tahdon avulla. Passiivinen liikkuvuus vaatii jonkin ulkoisen apuvälineen, josta saa vastustusta ja pääsee näin pidemmälle haluttuun asentoon. 

Aktiivinen liikkuvuus jaetaan usein dynaamiseen ja staattiseen liikkuvuuteen. Dynaamisessa aktiivisessa liikkuvuusharjoittelussa lihas työskentelee ja pyrkii lähelle ääriasentoja, esim. käväiset liikeradan ääriasennossa palaten heti takaisin alkuasentoo, kun taas staattisessa aktiivisessa harjoittelussa pysyt ääriasennossa hetken aikaa. 

Passiivisella liikkuvuudella tarkoitetaan sitä, että ääriasento saavutetaan ulkopuolisen voiman avulla, esimerkiksi painamalla polvea vatsaa vasten omien käsien avulla. Passiivista liikkuvuutta rajoittavat esimerkiksi nivelrakenteet ja vastavaikuttaja kudosten venyvyys. Passiivinen liikkuvuus ja siinä tavoitettu liikerata on usein hieman laajempi kuin aktiivisen liikkuvuusharjoittelun kautta saavutettu.

Passiivisen liikelaajuuden, eli venyvyyden, parantaminen harvoin kuitenkaan korreloi suoraa lajisuoritusta parantavasti. Useissa lajeissa, tanssissakin, puhuttaessa liike ja liikkuminen vaatii useiden eri lihasten tekemää lihastyötä, jolloin yksittäisen lihaksen työstäminen ei tuo parasta lopputulosta.

Nykyaikainen ja moderni liikkuvuusharjoitteluun liittyvän käsityksen mukaan nivelten ja lihasten riittävästä liikelaajuudesta on lajiin siirrettävä hyöty vasta sen jälkeen, kun ihmiskeho oppii ja kykenee tuottamaan voimaa ääriasennosta tai sen lähettyviltä.

Liikkuvuusharjoittelu voidaan jakaa esimerkiksi aktiivisen ja passiivisen liikkuvuuden kautta.

Aktiivinen liikkuvuusharjoittelu

Nykytiedon mukaan aktiivinen liikkuvuusharjoittelu koetaan ensiarvoisen tärkeäksi ja tästä on hyötyä myös jokaiselle tanssijalle ja liikkuvuusharjoittelun tulisikin olla luonteva ja olennainen osa jokaisen tanssijan treeniä. Aktiivinen liikkuvuusharjoittelu tähtää lihasten väliseen tasapainoon voiman ja venyvyyden osalta. Harjoittelussa pyritään löytämään ääriasentoja, mutta opetellaankontrolloimaan liike omalla lihastyöllä.

Suuret liikelaajuudet, käytännössä kaikki liikesuunnat, nopeat suunnan- ja voimanmuutokset helpottuvat ja muuttuvat taloudellisemmaksi, kun lisäät harjoitteluun järkevää ja lajin vaatimukset huomioivaa aktiivista liikkuvuusharjoittelua.  Samalla pidät huolen kehostasi ja ennaltaehkäiset virheasentojen ja rasitusvammojen syntymistä. Kehosi pehmenee ja muuttuu elastisemmaksi, mikä vaikuttaa myös mielialaan positiivisesti eli kaiken kaikkiaan koet voivasi paremmin!

Fysiikkavalmentaja Samuli Koivuniemi
Fysiikkavalmentaja Samuli Koivuniemi

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Kysy rohkeasti lisää: info@tanssintahti.com, Samuli 045-6747628

Älä missaa TanssiOnline- uutisia!

Tervetuloa kuulemaan ensimmäisenä TanssiOnline-uutiset!

 

Olet onnistuneesti liittyny jäsenkirjeeseen.